Talvivaellus

Olemme joka vuosi käyneet opiskelijoiden kanssa syksyllä syysvaelluksella ja kevät-talvella yön yli kestävällä talvivaelluksella.

Tänä vuonna jännitysmomentin aiheutti sää. Koko viikon ajan satoi vettä, räntää ja lunta vuoronperään. Vielä tiistai iltana kun rinkka oli pakattu ja aloin nukkumaan satoi...

Rinkka lähtövalmiina

Mutta ilmojen haltija olikin meidän puolellamme ja keskiviikko valkeni aurinkoisena ja pikkupakkasena. 

Tämä oli omiaan jo siinä vaiheessa saamaan hyvän mielen hyrinän aikaiseksi.

Autot pakattiin ja suunnattiin kohti Tiilikkajärven kansallispuistoa.

Valmiina ollaan ahkio pakattu, sukset lähtövalmiina

 Kaiken kaikkiaan matkaan lähti 19 opiskelijaa, kollegani ja minä. Varusteet olivat pakattuna rinkkoihin ja ahkioihin. Metsäsuksilla hiihdettiin ja kaikille opiskelijoille löytyi metsäsuksien lisäkdi myös suksensiteisiin sopivat kengät. Osa opiskelijoista oli hiihtänyt edellisen kerran ala-asteella ja metsäsuksilla ei koskaan aikaisemmin.

Sievästi jonossa mennään, vauhti ei päätä huimaa. Eikä ole tarkoituskaan.

Ensimmäinen etappi pysähdyspaikaksi oli opastuspaikka, Siinä valmistimme lounaan trangioilla.

Vaikka hiihtoa ei ollutkaan takana montaa kilometriä, ruokatauko motivoi ja ruoka maistui kaikille.

Lounastauko

Ulkona ruoka maistuu ja sitä onkin syytä varata hieman enemmän kuin normaali ruokailussa. 

Hernekeitto on aina varma ja ruokaisa valinta trangiaruoaksi, Valmistuu suhteellisen nopeasti ja sitten vain Bon Appetit! 

Jälkiruoaksi kahvit termarista ja matka on valmis jatkumaan.

Matka jatkui kohti Pohjoisniemen autiotupaa. Matkanteko harjua pitkin mäkineen eli nousuineen ja laskuineen oli opiskelijoille hieman haasteellinenkin, 

Laskeminen ahkion kanssa  kun ei olekaan ihan niin yksinkertainen kuin hiihtäminen tasaisella, jolloin ahkio seuraa kuin kiltti koira. Alamäessä ahkio tuppaa työntämään ja ylämäessä puolestaan vetämään.

Mutta matka taittui, Pohjoisniemeen päästyämme aloitimme leirin rakentamisen. 

Kaksi puolijoukkuetelttaa ja kolme tunnelitelttaa muodostivat majoitteemme.

Kenttä hukassa, onneksi oli antennipuu...

Kaurapuuroa ja mustikkasoppaa aamupalalla. Maistui hyvältä pikkupakkasessa.

Säästyimme sateilta, aurinko helli meitä paluumatkankin ajan. Aamupakkasten ansiosta pääsimme paluumatkalle järven pintaa aamuhangilla hiihtäen sen sijaan että olisimme ahkioiden kanssa seikkailleet ylä-alamäet sivulla kulkevalla harjuosuudella.

Onnistunut vaellus takana!!